Ei Jaksamisen Merkkejä. Missä On Voimani?
Moiks Pitkästä aikaa!
Pitkä viime kerrasta, jopa yli kuukausi varmaan. Ei tässä ole ihmeempiä tapahtunut. Syksy ja pimeys on vienyt voimiani tai sitten mielessäni on vikaa. Olen ollut tosi väsynyt ja miettinyt mitä minä kirjottaisin, ihan perus kuulumiset olisi kiva jakaa ja itse myöhemmin lukea. Niinkuin päiväkirja, mutta ei henkilökohtaisesti asioitani.
Kouluni? Sen osalta työt jatkuu. :) Lähihoitaja vuonna 2020. Kuntoutumisen tukeminen edessä ja vuoden vaihteessa osaamisala valinnat, joista voisin enemmän kirjoittaa. Minun omia pohdiskeluja ja myös mitä olen miettinyt tulevaisuuteeni.
Minulla vielä monia vuosia aikaa, mutta enemmän sitä alkanut miettimään, koska pian aloitan autokoulun (vasta ensi vuonna kun täytän 18v), mutta sitä ennen on kaikkea muutakin. En edes osaa sanoa mitä kaikkea tässä vielä tulee. (Raskasta Joulua Jyväskylässä! Joulukuussa :)
Koulu on myös tosi ankeaa kun vaihdoin koulua minusta tuntuu, että minut torjutaan en kelpaisi heidän joukkoonsa. Minulle sanovat, että minun pitäisi mennä heille juttelemaan he menevät minua karkuun, aika hassua! :D He eivät osaa tehdä vastaan asiaa. Odotan kolmatta viimeistä vuotta, koska kaikilla meillä oma osaamisala ja siirrymme aikuis ryhmän mukaan. Kukaan ei varmasti halua kokea ulkopuolelle jäämistä. Se on ehkä yksi asia mikä saa masentuneeksi, mutta aika auttaa tai sitten se tuo vain enemmän pahaa oloa. Nämä on vain minun mietteitä kun minulla ei ole oikein asiaa kun mitään ei ole tapahtunut.
Aloin myös auttamaan nuoriso kahvilassa vapaaehtoisena. Se oli hienoa ja eilen olin ensimmäistä kertaa ja siellä esiintyi JIPPU.
Yksi isoa asia mikä tapahtui minun perheessä oli pikkuveljen leikkaus, joka meni tosi hyvin enkä halua avata sitä enempää.
Otin myös huuli korun naamaani. Eikä se sattunut minua yhtään. Joskus saa olla hullu ja sen saa myös pois kun haluaa, mutta tahdon pitää sen. :)
Parempaa kuvaa sen kanssa en vielä ole saanut, koska vasta viikon minulla ollut.
Tämä höpöttely taisi olla tässä. Hassua, jos jaksoit lukea tänne asti. :)
❤ <3 Pauliina ja hyviä unia. Tai huomenta, päivää milloin satutkaan lukemaan! :D
Pitkä viime kerrasta, jopa yli kuukausi varmaan. Ei tässä ole ihmeempiä tapahtunut. Syksy ja pimeys on vienyt voimiani tai sitten mielessäni on vikaa. Olen ollut tosi väsynyt ja miettinyt mitä minä kirjottaisin, ihan perus kuulumiset olisi kiva jakaa ja itse myöhemmin lukea. Niinkuin päiväkirja, mutta ei henkilökohtaisesti asioitani.
Kouluni? Sen osalta työt jatkuu. :) Lähihoitaja vuonna 2020. Kuntoutumisen tukeminen edessä ja vuoden vaihteessa osaamisala valinnat, joista voisin enemmän kirjoittaa. Minun omia pohdiskeluja ja myös mitä olen miettinyt tulevaisuuteeni.
Minulla vielä monia vuosia aikaa, mutta enemmän sitä alkanut miettimään, koska pian aloitan autokoulun (vasta ensi vuonna kun täytän 18v), mutta sitä ennen on kaikkea muutakin. En edes osaa sanoa mitä kaikkea tässä vielä tulee. (Raskasta Joulua Jyväskylässä! Joulukuussa :)
Koulu on myös tosi ankeaa kun vaihdoin koulua minusta tuntuu, että minut torjutaan en kelpaisi heidän joukkoonsa. Minulle sanovat, että minun pitäisi mennä heille juttelemaan he menevät minua karkuun, aika hassua! :D He eivät osaa tehdä vastaan asiaa. Odotan kolmatta viimeistä vuotta, koska kaikilla meillä oma osaamisala ja siirrymme aikuis ryhmän mukaan. Kukaan ei varmasti halua kokea ulkopuolelle jäämistä. Se on ehkä yksi asia mikä saa masentuneeksi, mutta aika auttaa tai sitten se tuo vain enemmän pahaa oloa. Nämä on vain minun mietteitä kun minulla ei ole oikein asiaa kun mitään ei ole tapahtunut.
Aloin myös auttamaan nuoriso kahvilassa vapaaehtoisena. Se oli hienoa ja eilen olin ensimmäistä kertaa ja siellä esiintyi JIPPU.
Otin myös huuli korun naamaani. Eikä se sattunut minua yhtään. Joskus saa olla hullu ja sen saa myös pois kun haluaa, mutta tahdon pitää sen. :)
Tämä höpöttely taisi olla tässä. Hassua, jos jaksoit lukea tänne asti. :)
❤ <3 Pauliina ja hyviä unia. Tai huomenta, päivää milloin satutkaan lukemaan! :D
Kommentit
Lähetä kommentti